Kaikki ihmisen toiminta on taipuvaista aiheuttamaan katastrofeja toisaalla, myös roskien kerääminen. Eilen jostain päin Pikisaaren rantaa jätesäkkiin poimimani säiden koettelema mehutölkki paljastuikin tänään muurahaisten herkkukellariksi. Se kuhisi muurahaisia, omilta asuinsijoiltaan nyt jätesäkkiin riistettyjä. Mitä tehdä?

Nostin purkin lepikkoon ja laitoin pari kiveä painoksi, ettei tuuli sitä veisi. Toivon, että muurahaiset löytävät tiensä takaisin omaan yhdyskuntaansa. Tai perustavat uuden uuteen sijaintiinsa. Selviävät.

Muuten lajittelin eilisen roskat karkeasti. Romumetallin ja kierrätykseen kelpaavat pullot ja tölkit noukin erilleen. Muu sälä oli hyvin sekalaista jätettä. Neljä pientä löytöä poimin kuvattavaksi. Tuollaisella sinisellä kupilla annosteltiin joskus pyykinpesujauhetta. 1980-luvulla? Nuo lasinpalat kimmeltävät glasiaarein lailla.

//

The Blue Wader Case #6: Trash and tragedy

All human activity tends to cause disasters elsewhere, including collecting garbage. An empty juice package I had picked up yesterday turned out to be full of ants now far from their warren. What to do?

I lifted the package into the bush and put a couple of stones on it so the wind wouldn’t take it. I hope the ants will find their way back to their own colony. Or set up a new one in the new location. I hope they will survive.

Otherwise I sorted yesterday’s rubbish roughly: scrap metal, recyclable bottles and cans… Four small discoveries I chose for a photo. Such a blue cup was once used to dispense washing powder. In the 1980s? Those pieces of glass glitter like glacier.